Minulla ja tyttärelläni ( sovitaan hänen nimekseen vaikka Mette) on aina ollut erittäin tiivis ja läheinen suhde, jopa liian tiivis, sanoisi moni. Olen ollut aina kaksin tyttäreni kanssa, joten suhde on helposti erittäin tiivis.
Meillä ei ollut ikinä mitään suurempia ongelmia Meten lapsuudessa, joten mitään traumaa lapsuudesta en usko hänen kantavan.
Ensimmäisinä kouluvuosina Mette oli aina erittäin suosittu kaveri. Hän sai jatkuvasti kehuja
avuliaisuudestaan ja reippaasta asenteestaan. Myös koulumenestys oli loistava.ja Mette viihtyi koulussa ja koulun jälkeen kavereiden kanssa.
En osaa tarkasti sanomaan koska Meten sairaus on alkanut. Isona tekijänä tässäkin tapauksessa on Netti!
Mette alkoi viettää aikaansa netissä noin 9 - vuotiaana, ensiksi pelisivuilla ja sitten tiiviimmin Habbo hotellissa.
Vielä aluksi Mette oli netissä vain kavereiden kanssa. Jossain vaiheessa hän alkoi viettää useammin aikaa myös yksin netissä. Mette "tutustui" netissä moniin muihin lapsiin ja joihinkin jopa niin hyvin, että soitteli heidän kanssaan netin ulkopuolella.
Yritin pitää tilanteen hallinnassa ja varoittelin kaikista tuntemattomista ihmisistä, mutta tuskin tiesin koko totuutta, koska Mette vietti jo tuolloin iltapäivät yksin kotona ja oli silloin usein koneella.
Kun Mette oli kuudennella luokalla, niin huomasin hänessä selvää syrjään vetäytymistä ja hän oli jo todella usein vain kotona eikä tavannut juurikaan kavereitaan koulun ulkopuolella.
Kaikki oireilu, miten Mette tuolloin oireili voitiin ihan yhtälailla laittaa normaalin murrosiän muutosten ja myrskyjen piikkiin.
Kunnes se ensimmäinen itsemurha uhka tuli kuin isku vasten kasvoja...sitä iltaa en usko unohtavani koskaan.
On aivan mahdoton kuvailla, miltä tuntuu kun oma lapsi sanoo, ettei halua enää elää, että olisi vaan niin paljon helpompaa kuolla.
Onneksi puhuminen auttoi ja saimme asian puhuttua ( tai niin minä sinä iltana luulin) ja meidän elämä jatkui siitä normaaliin tapaan.
Muutaman kuukauden kuluttua tilanne uusiutui, tällä kertaa uhka oli jo suurempi ja vain mieletön tuuri esti tytärtäni tappamasta itseään tuona iltana.
Tällä kertaa lähdin hakemaan apua, se ei ollutkaan ihan helppoa.
( Jatkan tästä huomenna...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti